Muutama vuosi on vierähtänyt viime kirjoituksesta. Pari vuotta sitten masennus oli pahimmillaan ja lopulta silloinen kumppani ei enää jaksanut ja päätti lopettaa suhteen. Suhteen loputtua tajusin myös, että en ollut onnellinen kyseisen miehen kanssa.Niin mielikin lopulta virkosi. Sain taas tehdä niitä omia juttuja mistä tykkäsin, eikä kukaan ollut tuomitsemassa jos halusin polttaa tai käydä tyttöjen kanssa tanssimassa. 

Vaikka ero tosiaan minua helpotti, ei se estänyt minua tapaamasta taas niitä miehiä jotka eivät ymmärtäneet miten naisia kohdellaan. Olin parissa huonossa suhteessa jossa mies alisti minua ja henkinen väkivalta oli huipussaan.. Olin taas sinisilmäinen ja luulin ansainneeni sellaisen kohtelun.. Yllätys, yllätys masennus iski taas ja olin niin väsynyt elämääni. Olin varma etten jaksaisi taistella enää. Onneksi minulla oli kuitenkin ystäviä jotka saivat silmäni auki. Lopetin huonon parisuhteen ja kesän loppuessa olin taas päässyt jaloilleni. Nyt olen onnellinen vaikka aina näin talvisin mieleni on edelleen synkkä. En anna sen kuitenkaan lannistaa sillä nyt tukenani on suuri joukko rakkaita ihmisiä ja mies joka todella ymmärtää eikä satuttaisi minua ikinä..